Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden päivää.
Olen saannut useammankin kerran kuulla olevani hyvin naisellinen. Feminiininen.
Ja mä oon ollut ihan, että häh, älkää viitsikö. Naisellisuus on ollut mulle jotain hävettävää, jotain mikä ei ole hyvä juttu. Eikä todellakaan tavoittelemisen arvoista. En ole halunnut olla herkkä ja huolehtiva, vaan porras portaalta etenevä tiukkatahtoinen uraohjus. No, on tullut huomattua kantapään kautta, että olen jotain muuta, kuin aiemmin ajattelin ja halusin.
Herkkyys on pelottavaa, piru vie!
Naiseus ja feminiininen energiahan ovat hoivaavia, läsnäolevia muotoja. Feminiinisessä energiassa asuvat intuitio, luovuus ja uudet ideat. Maskuliininen energia on suorittavampaa ja suoraviivaisempaa: se on energiaa, joka toteuttaa suunnitelmat.
Viime vuosina olen tullut selkeästi lähemmäs itseäni, enkä enää pelkää niin paljoa naiseutta itsessäni. Nykyisin näen naiseuden ja siihen liittyvät ominaisuudet positiivisina asioina, enkä enää juokse niitä karkuun.
 |
| Intuitio - sisäisen tiedon ohjauksessa. |
Aiempi kilpailuhenkisyys ja hetkestä toiseen kiirehtivä suorittaminen ovat alkaneet jäädä taakse, vaikka huomaan kyllä vanhan kelan pyörähtävän helposti soimaan korvien välissä. Pystyn nyt huomaamaan, milloin nuo vanhat mallit huutavat takaraivossa ja vaativat enemmän tekoja.
Enemmän, nopeammin, pidemmälle, veny, veny! se huutaa.
Nykyään tuo pelosta kumpuava ääni hiljenee aika nopeasti, kun sen tiedostaa ja kohtaa lämmöllä. Antaa mennä ja tulla omia aikojaan. Sekin on näemmä osa minua ainakin tietyissä tilanteissa.
Tärkeää on ollut myös se, että nykyisessä työpaikassani feminiinisiä ominaisuuksia on kiitelty. Rauhallisuus ja läsnäolo on koettu hyviksi asioiksi, jolloin olen itsekin alkanut nähdä ne eri tavalla.
Olen alkanut nähdä näissä ominaisuuksissani hyviä puolia, jolloin ne ovat saaneet tulla valoon uudella tavalla. Kun kaikki puolet saavat tulla näkyviksi, ne saavat myös uutta happea ja elinvoimaa. Niistä alkaakin tulla kavereita, hyviä juttuja minussa.
Työkavereiden lisäksi muutkin rohkaisevat henkilöt ovat olleet tässä tärkeässä osassa. Sitä alkaa arvostaa itseään, kun näkee peilistä hyväksyntää. Jokaiselle olisi tärkeää saada kokea itsensä kokonaisena ja arvostettuna.
Minulla on vielä rutkasti opittavaa naiseudesta ja sen mukanaan tuomasta pysähtymisen energiasta. Rauhassa odottamisesta ja uuden luomisesta intuitioon luottaen.
Mutta matka on aloitettu.
Naistenpäivän merkitys on muuttunut vuosien saatossa sen alkuperäisestä tarkoituksesta aika suuresti. Kukkapuskien ja suklaasydänten keskellä voisikin pysähtyä hetkeksi havainnoimaan itseään ja huomaamaan, millaiseksi sitä on muokkaantunut lapsuuden, kasvatuksen, kulttuurin, kaverien ja muiden läheisten vaikutuksesta. Olit sitten mies tai nainen.
Millaisena sinä koet naiseutesi? Onko se voimavara vai kiviriippa? Oletko ollut aina sinut sen kanssa? Lukisin mielelläni tarinoitanne aiheesta, jos haluat jakaa niitä kanssani/kanssamme.
 |
| Kuohuvaa! |
P.s. Työpaikalla eräs huomaavainen mies muisti naisia pullollisella kuohuvaa. Tuntui mukavalta, kiitos <3
P.p.s. Otsikko viittaa tietenkin Jipun kauniiseen kappaleeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti